Veikalle

Opetit minulle tämän runon merkityksen ja tänään nukkuit ikuiseen uneen

Bablo Neruda: Tämänkin hämärän

Tämänkin hämärän olemme
kadottanet.
Kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin
tänä iltana.
Sinisen yön tulviessa yli maan,
ikkunastain, näin laskevan auringon
juhlat kaukana vuorilla.
Joskus palanen aurinkoa, hehkui
kupari lanttina kädessäin.
Minä muistelin sinua, ja tiedät
kyllä murheen joka ahdisti sieluani.
Missä olit silloin, keiden luona.
Mitä sanoja lausuit?
Miksi minut äkkiä valtaa tämä rakkaus,
kun olen murheellinen, ja sinä tunnut
vieraalta.
Putosi kirja jota luetaan, aina hämärän tullen,
ja kuin piesty koira valahti viitta
jalkoihini.
Aina illoin sinä kaikkoat
sinne missä hämärä vyöryy,
ja nielee patsaat
Lepää veljeni rauhassa